Nyt me olemme täällä! Se taisi olla lauantai, kun meidät tuli joku
iso täti hakemaan ja siirti turvallisesta kuljetuskopasta pikku häkkiin.
Ei siinä lähtöitkuja keretty itkemään, kun meidät vietiin kylmään ulos
ja jälleen sisälle. Peitto tuli häkin päälle ja ovet kolahtivat. Sitten
joku tai jokin sanoi "bruum"! Kyllä meitä velipojan kanssa vähän pelotti
ja jännitti! Joku kertoi, että se oli auto, mikä noin sanoi. Autossa
sitten matkustettiin ainakin tunnin matka Pieksämäkeen, jonka jälkeen
meidät vietiin lämpöiseen huoneeseen. Siellä saimme olla illan ja koko
yön. Kurkkuakin meille tuotiin ja herkkuahan se oli. Yön vietettyämme
siinä huoneessa tuli taas sama täti ja laittoi meidät taas autoon!
Onneksi peitto oli häkin päällä, sillä saimme matkaseuraksi ison
haisevan koiran. Ja taas matkustimme miltei 1,5h, kunnes auto pysähtyi.
Täti vei meidät lämpöiseen varastoon, jossa oli jo kaksi muutakin kania.
Sitä isoa uroskania emme tavanneet, mutta sen pienemmän naaraskanin
viereen meidät laitettiin. Pääsimme isompaan häkkiinkin ja siellä oli
herkullista heinää jo valmiina. Emme me pojat kovin arkailleet! Minä
ainakin aloin heti tutkia paikkoja, mutta tuo velipoika on vähän arempi
ja varovaisempi. Mukavahan meidän on nyt täällä köllötellä, ruokahuolto
pelaa ja seura on mainiota :)
t.Vallu
 |
| Mitä tuolla on? |
 |
| Hei, olen Lumi! Ketäs te olette? |
 |
| Vähän jännittää, mut syödään nyt ensin :) |
